BloggEd

ID-liike leimataan usein kreationistien kehittämäksi pseudotieteeksi, humpuukiksi jota hihhulit levittävät verhoamalla heidän uskomuksensa tieteelliseen asuun. Tarkastellaanpa hieman minkälaisesta asiasta on kyse.

Ensiksi pitänee kerrata mikä tekee tutkimuksesta tieteellistä. Erityisesti luonnontieteiden parissa keskeinen on nk. tieteellinen menetelmä. Sen asettamat vaatimukset tieteelliselle teorialle ovat mm.

- toistettavuus ja ennustettavuus - havaittavuus (so. teorian pitää olla sopusoinnussa havaintojen kanssa) - falsifioitavuus (pitää olla olemassa keino, jolla teoria voidaan testata ja osoittaa vääräksi)

Luonnollisesti jo todistetuista teorioista voidaan johtaa uusia teorioita ilman havaittavuutta, mikäli teoria voidaan johtaa suoraan logiikan päätelmin, käyttämällä matemaattista induktiota jne (esim. hyvin suuriin lukuihin liittyviä laskusääntöjä olisi mahdotonta todistaa suoran havainnon avulla) eikä tulos ole ristiriidassa muiden vaatimusten kanssa.

ID-liikkeen keskeisin vasta-argumentti darwinistiselle (makro)evoluutioteorialle on selvästi CSI (complex, specified information) ja sitä kautta myös IC (Irreducible Complexity).

Näistä CSI on ehkä pisimmälle formalisoitu teoria. Työ on vielä kesken, mutta kirjassa Design Inference matemaatikko William Dembski formalisoi käsitteen.

Idea on lyhykäisyydessään siinä, että jos luonnossa esiintyy instansseja CSI:stä ja voidaan tehdä oletukset, että a) CSI:n esiintyminen sattumalta on käytännössä mahdotonta ja b) uutta informaatiota ei voi syntyä ilman älykästä ohjausta, havaitun instanssin pitää olla suunniteltu ulkopuolisen agentin toimesta.

Jos edelläoleva tuntuu epätieteelliseltä tai liian sumealta, niin sopii muistaa, että tiedemaailma on käyttänyt jo pitkään samaa menetelmää suunnittelun tunnistamiseen, vaikka käsitettä CSI ei ole tietääkseni tarkemmin määritelty aikaisemmin. Niin SETI-ohjelma, rikostutkimus, taloustieteet kuin monet muutkin tutkimusalat perustuvat juuri tähän ajatukseen: jos scrabble -laudalta lattialle pudonneet kirjaimet muodostavat merkkijonon “I WILL MEET YOU TOMORROW AT HEATHROW AIRPORT 7AM” niin kukaan ei usko kirjainten muodostuneen siihen sattumalta, vaikka ei osaisikaan todennäköisyyslaskentaa.

CSI:n tunnistaminen voi olla vaikeaa sikäli, että tarkkaa arviota ilmentymän tn:lle voi olla hankala tai mahdotonta laskea. Toisaalta suuruusluokan selvittäminen onneksi riittää, mutta sekin voi olla vaikeaa esimerkiksi organismeja ja niiden kehitystä tarkasteltaessa, koska vaihtoehtoisista kehittymismahdollisuuksista ei ole varmaa tietoa. Vielä vaikeampi kohta teorian kannalta on kuitenkin edellämainittu oletus siitä, että luonnonlait tai sattuma eivät voi synnyttää uutta informaatiota.

Nyt on kuitenkin tärkeää muistaa, että teorian tieteellisyys ei ole kiinni sen oikeellisuudesta tai tarkkuudesta vaan menetelmistä, joita teorian kehittämisessä on käytetty. Fysiikan aiempia teorioita on jouduttu nykyään muokkaamaan tai kumoamaan, mutta ei se silti tee fysiikantutkimuksesta epätieteellistä. Mitä vaikeammin testattava jokin teoria on, sitä todennäköisempää on, että sitä ei saada kerralla kuntoon. Sama pätee varmasti informaatiokäsitteen formalisointiin ja sitä kautta CSI:hin – pelkkä Shannonin määritelmä informaatiolle tai entropiakäsite ei riitä CSI:tä tarkasteltaessa vaikka käyttökelpoisia ovatkin.

Väitän, että esitys siitä, että CSI:n havaitsemista voidaan pitää luotettavana osoituksena suunnittelusta on tieteellinen. CSI tai IC ei ota kantaa mihinkään uskomukseen, uskontoon tai jumalolentoon: niitä voidaan soveltaa yhtä hyvin muurahaislauman kuin ihmiskädenkin tekemien asioiden tutkimiseen. Teorian soveltaminen mihin tahansa tapahtumaan antaa vain vastauksen “voinut syntyä sattumalta” tai “suunniteltu”. Vaikka moni liikkeen edustajista olisikin henkilökohtaisesti jotain tiettyä mieltä suunnittelijasta, oletus tekijästä ei ole sisäänrakennettu teoriaan, eikä se varmasti ratkaisisi oppiriitoja esimerkiksi kristittyjen, muslimien, hindujen tai agnostikkojen kanssa.

Palataan tieteellisen menetelmän kriteereihin. CSI:n soveltaminen suunnittelun tunnistamiseen on ennustettava ja toistettava, koska CSI:n kannalta keskeinen käsite on yksinkertaisesti todennäköisyys, skalaari, jonka suuruusluokan avulla päättelemme onko jokin suunniteltua vai mahdollisesti sattumalta tapahtunutta. Laskusäännöt eivät muutu ajan tai tilanteen mukaan. Kun tn:n suuruusluokka on saatu arvioitua, loppu on triviaalia laskentaa.

Teoria on myös falsifioitavissa vaikkapa sitä kautta, että löydetään luonnosta mekanismeja, mitkä tuottavat CSI:tä automaattisesti.

Havainnointi on myös ilmeistä – voidaan verrata menetelmän antamia ennusteita äärettömän moniin elävän elämän esimerkkeihin, niinkuin nyt jo tehdäänkin kun kyse on mistä hyvänsä muusta kuin luomiseen liittyvistä asioista.

Ehkä suurin ongelma on kuitenkin tietynlainen kehäpäätelmäajattelu: johan hiljan käydyssä amerikkalaisessa oikeusistunnossakin ID-liike hävisi siksi, että tuomarin mukaan ollaan jo monta sataa vuotta ajateltu, että yliluonnolliset tekijät eivät kuulu tieteen pariin. Tämä on mainio yleisperiaate (en minäkään uhraa kanoja alttarilla yrittäessäni ratkoa matematiikan tehtäviä tai kirjoittaessani jäsentäjää jollekin ohjelmointikielelle), mutta kun kyse ei ollut uskonnosta ja oikeastaan oltiin vasta todistamassa vääräksi sitä premissiä, mikä tuomarillakin oli oletuksena. Kyse on varmaan enemmän siitä, että ID-liikkeen pitäisi kyetä myös vastaamaan, että kuka sitten maailman ja elämän on luonut jos se kerran on luotu. Tämä on taas tyhmää, koska se ei ole lainkaan teorian tarkoitus. Vähän sama kuin paleontologin pitäisi kyetä määrittämään jonkun muumion nimi ja ikä: jos niitä ei tiedetä, ei voida myöskään sanoa mitään luotettavaa muumion iästä.